maanantai 29. elokuuta 2011

perillä

Terveiset nyt täältä Bruille-Lez-Marchiennesista, mun uudesta kotikylästä !

Päivällä kahentoista aikaan järjestön ranskalainen mies saatto mut junaan (TGV) ja sitte olinki jo matkalla Lilleen. Aluks junassa mua jännitti tosi paljon enkä oikeen pystyny tekemään mitään järkevää, mut sit päätin alkaa kuunnella iPodia ja aika pian nukahdin ! En voi ymmärtää miten pystyin nukahtamaan tossa tilanteessa mut kai mua sit väsytti aikalailla. Heräsin suunnilleen 10 minuuttia ennen stoppia enkä enää ees ehtiny jännittää kun olin aika horroksessa vielä ne seuraavatki 10 minuuttia. Mun perhe ja aluevalvoja oli mua laiturilla vastassa ja siinä sitte vaihdettiin mun elämän ensimmäist poskisuudelmat (yks oikeelle+yks vasemmalle) ja lähettiin autolle päin. Vähän se keskusketu kangers, tai siis kangertaa, mutta ne on tosi mukavia ja osaa aika hyvin enkkua nii saan yleensä käännettyä kun en tiiä jotain sanaa ranskaks. Mulle tuli niiiiiin hyvä olo kun tajusin että pystyn kommuikoimaan ranskaks mun perheen kanssa! Sitte huomasin että ne vaan puhuu mulle tosi hitaasti, eli sillon kun ne puhuu keskenään nii en tajuu tyyliin mitään muuta kun yksittäisii sanoja. Mut en anna sen masentaa, kyllä se siitä!

Mun host perheeseen siis kuuluu äiti, isä ja 17v sisko jotka kaikki harrastaa suunnistusta aktiivisesti. Lisäks täällä on kissa, jonka nimee en vielä muista, ja koira Juko(la), joka on ihana! Tänään leivottiin mun siskon Laurinen kanssa luumupiirakkaa, käytiin juoksemassa, seurusteltiin tuttavien kanssa ja syötiin. Kun oltiin lenkillä, tavattiin seitsemän poikaa/miestä siitä mun ranskalaisesta suunnistusseurasta ja jäätiin siihen juttelemaan (eli siis muut puhu ja mä kuuntelin ja koetin ymmärtää). Oli jotenki niin hauskaa kun vaihdettiin poskisuudelmat siinä kesken lenkkiä, ja seuraavaks ne olikin jo kutsuttu meille syömään luumupiirakkaa. Melkeen heti kun me tultiin kotiin, kaikki ne pojat tuli sinne ja valtas olkkarin sohvat ja siinä sitte seurusteltiin ja syötiin piirakkaa. Sitten kun ne lähti, meni ehkä puol minuuttia ja mun host vanhempien tuttavapariskunta tuli pienen vauvansa kanssa ja jäi viettämään iltaa. Eli aika sosiaaliselta tää elämä vaikuttaa, vaikka mun host äiti sanokin ettei tää oo ihan jokapäivästä kuitenkaan.

Huomenna aamulla käydään koululla hoitaa jotain juttuja ja sit mennään Lilleen, lähimpään isoon kaupunkiin jonne on noin 30 minuuttia autolla. Mennään kai Laurinen kanssa shoppailemaan ja kattelemaan kaupunkia, odotan sitä innolla!
mun huone. HUOM suunnistuskartoilla päällystetty pöytä ;)



4 kommenttia:

  1. kuulostaa kyl aika täydelliseltä :) ihanaa et lähti heti noin hyvin käyntiiin! älä shoppaile heti liikaa ;)

    VastaaPoista
  2. AAAA ikäväää <3 hyvä että on ollu kivaaa ja hihi heti vaan jotain 10 miestä jo tavannut ;) ootko nähny thierryy ?? :D

    VastaaPoista
  3. en oo vielä :( harmi vaan et se asuu toisel puolel Ranskaa eikä varmaan ees ikinä oo Ranskassa vaan jossai treenaamassa. Mut mä lupaan tehdä parhaani asian eteen :D
    Mä kirjotan nyt tällee nimettömänä koska en osaa kommentoida mun nimellä :D
    t. Pihla

    VastaaPoista
  4. Pihla, oot Ranskassa etkä oo nähny Thierryy! Mä asun Norjassa, kävin Suomessa 3 päivää ja näin sen ;))) ET REVI SIITÄ xD Mut ihanalta kuulostaa, ja tosi kiva, että ne suunnistaa ja heti piireissä mukana! Ja tuttu tunne toi et ihmiset puhuu hitaasti niiku 5-vuotiaalle (tai sit jos puhuu nopeesti nii ei ymmärrä sellasta kysymystä ku et kui vanha sä oot...) hehe tsemppiä muru<3 t.k

    VastaaPoista