perillä

Terveiset nyt täältä Bruille-Lez-Marchiennesista, mun uudesta kotikylästä !

Päivällä kahentoista aikaan järjestön ranskalainen mies saatto mut junaan (TGV) ja sitte olinki jo matkalla Lilleen. Aluks junassa mua jännitti tosi paljon enkä oikeen pystyny tekemään mitään järkevää, mut sit päätin alkaa kuunnella iPodia ja aika pian nukahdin ! En voi ymmärtää miten pystyin nukahtamaan tossa tilanteessa mut kai mua sit väsytti aikalailla. Heräsin suunnilleen 10 minuuttia ennen stoppia enkä enää ees ehtiny jännittää kun olin aika horroksessa vielä ne seuraavatki 10 minuuttia. Mun perhe ja aluevalvoja oli mua laiturilla vastassa ja siinä sitte vaihdettiin mun elämän ensimmäist poskisuudelmat (yks oikeelle+yks vasemmalle) ja lähettiin autolle päin. Vähän se keskusketu kangers, tai siis kangertaa, mutta ne on tosi mukavia ja osaa aika hyvin enkkua nii saan yleensä käännettyä kun en tiiä jotain sanaa ranskaks. Mulle tuli niiiiiin hyvä olo kun tajusin että pystyn kommuikoimaan ranskaks mun perheen kanssa! Sitte huomasin että ne vaan puhuu mulle tosi hitaasti, eli sillon kun ne puhuu keskenään nii en tajuu tyyliin mitään muuta kun yksittäisii sanoja. Mut en anna sen masentaa, kyllä se siitä!

Mun host perheeseen siis kuuluu äiti, isä ja 17v sisko jotka kaikki harrastaa suunnistusta aktiivisesti. Lisäks täällä on kissa, jonka nimee en vielä muista, ja koira Juko(la), joka on ihana! Tänään leivottiin mun siskon Laurinen kanssa luumupiirakkaa, käytiin juoksemassa, seurusteltiin tuttavien kanssa ja syötiin. Kun oltiin lenkillä, tavattiin seitsemän poikaa/miestä siitä mun ranskalaisesta suunnistusseurasta ja jäätiin siihen juttelemaan (eli siis muut puhu ja mä kuuntelin ja koetin ymmärtää). Oli jotenki niin hauskaa kun vaihdettiin poskisuudelmat siinä kesken lenkkiä, ja seuraavaks ne olikin jo kutsuttu meille syömään luumupiirakkaa. Melkeen heti kun me tultiin kotiin, kaikki ne pojat tuli sinne ja valtas olkkarin sohvat ja siinä sitte seurusteltiin ja syötiin piirakkaa. Sitten kun ne lähti, meni ehkä puol minuuttia ja mun host vanhempien tuttavapariskunta tuli pienen vauvansa kanssa ja jäi viettämään iltaa. Eli aika sosiaaliselta tää elämä vaikuttaa, vaikka mun host äiti sanokin ettei tää oo ihan jokapäivästä kuitenkaan.

Huomenna aamulla käydään koululla hoitaa jotain juttuja ja sit mennään Lilleen, lähimpään isoon kaupunkiin jonne on noin 30 minuuttia autolla. Mennään kai Laurinen kanssa shoppailemaan ja kattelemaan kaupunkia, odotan sitä innolla!

mun huone. HUOM suunnistuskartoilla päällystetty pöytä ;)



jänskättää

Nyt on kieltämättä vähän jännittyny fiilis koska parin tunnin päästä lähetään hotellilta rautatieasemalle ja sieltä junalla perheisiin ! Tätä hetkeä mä oon odottanu jo jostain viime lokakuusta asti kun sain alustavasti tietää mun perheen, mutta on vaikee uskoo että nyt vihdoin oikeesti nään ne. Mä nyt vaan koetan olla stressaamatta liikaa, kyllä kaikki jotenkin sujuu kuitenki. 

Eilen me jatkettiin aika samalla turistilinjalla kun lauantaikin. Käytiin Notre Damella, nähtiin Mona Lisa Louvressa, lounastettiin latinalaiskorttelissa ja käveltiin Champs-Élysées päästä päähän. Oli kiva päivä ja illalla olin ihan superväsyny koska koko päivä vaan oltiin liikkeellä. Tän viikonlopun aikana oon datannu aika paljon kun hotellin wlani aina välillä toimii, mutta kun pääsen perheeseen nii yritän välttää nettiä ja käydä vaan suunnilleen kerran viikossa. Joten päivityksiä ei tuu kovin usein tulemaan luultavasti. Mut nyt pitää pakata, oon niin innoissani !!

Sacré-Coeur

Amélie -kahvila

Moulin Rouge

Notre Dame



Mona Lisa



Louvre

päiväunet suihkulähteen pohjalla

Turistipäivä

Mun piti postata tää eilen illalla mut meijän ihanaisen hotellin nettiyhteys vähän temppuili nii tässä tää nyt tulee :)

Tänään oli mun ensimmäinen aamu ja kokonainen päivä Ranskassa, ja se tuntu aika normilta oikeestaan. Ei sitä oo vielä  ihan tajunnu ettei oikeesti palaa kotiin melkeen vuoteen ja ettei tää oo vaan viikonloppumatka Pariisiin. Koska siltä tää nyt on tuntunu kun on puhunu suomee ja ollu niin huoleton ja turisti olo koko ajan.

Päivä alko ranskalaisella aamupalalla: patonkia, voita, hilloa ja teetä/kahvia. Namnam, näillä siis herätään seuraava vuos. Toivon että sitte perheessä saa jotain vähän muutakin joskus aamuisin, koska oon jo melkeen saanu tarpeekseni patongista tän yhen päivän aikana. Sitä on tullu mussutettua joka aterialla.. Aamiaisen jälkeen lähettiin metrolla Seinelle veneajelulle, joka oli ihan kiva kun näki monia paikkoja ja pääs vähän turistifiilikseen. Sitte käytiin Champs Elyséellä Riemukaarella ja oli hienot maisemat sieltä päältä! Eiffel-torniin ei jaksettu jonottaa mut kuvia tuli otettua ja muutamia puoteja kierreltyä. Päivän suuri saavutus oli postimerkkien osto ranskaks!! Muuten oli aika peruspäivä, ja ilmat vaihteli täällä tosi nopeesti. Yhtenä hetkenä oli lämmin ja aurinkoinen kesäpäivä, ja seuraavana tulikin sitte vettä kaatamalla. Näin siis täällä :)



 

   



Eiffel-tornii

 

  

suunnistusta Pariisissa



 



ihana kesäpäivä





hetki myöhemmin











meijän vaihtariporukka



Paris !

Täällä mä nyt oon! Eka päivä mun vaihtarivuodesta on nyt menny, enää 10 kuukautta jäljellä! On niin vaikee uskoo että viime yönä vielä nukuin mun omassa sängyssä, ja että se oikeesti oli tänään aamulla kun kotona stressasin viimesiä pakkausjuttuja ja siivoilin. Lähdin lentokentälle tavallaan vähän haikein mielin mutta kuitenki enemmän innoissani, enkä juurikaan tienny mitä odottaa seuraavalta vuodelta. Enkä kyllä tiiä vieläkään. Lentokoneessa pääs pari kyyneltä kun avasin mun rakkaiden ystävien lahjan osan 1 ja se oli niin ihana etten vaan kestäny! Sen avulla varmasti selviin tästä vuodesta hengissä ;) Mut sen jälkeen ei oo surettanu hetkeäkään kun on ollu tekemistä ja hyvää seuraa ja hullu innostus kaikesta.

Tällä hetkellä mä siis oon pariisilaisessa hotellissa kaheksan muun suomalaisen ja kolmen ruotsalaisen vaihtarin ja meijän "huoltajan" kanssa. Tänään alko meijän kolmen yön soft landing camp, jonka aikana kattellaan nähtävyyksiä ja pehmeästi laskeudutaan tähän ranskalaiseen elämään. Ollaan jo käytetty pariisilaista metroa ja käyty ravintolassa syömässä, mutta kauheesti mitään ihmeempää ei oo sattunu. On ollu vähän masentavaa huomata ettei noiden ranskalaisten keskinäisistä keskusteluista yleensä ymmärrä muuta kun satunnaisia sanoja kun niitä yrittää salakuunnella. Ne puhuu ainaki viis kertaa liian nopeesti! Mut sit taas toisaalta on ollu kiva huomata et joitain juttuja kuten mainoksia ja muita pikkutekstejä oikeesti oon jopa ymmärtäny. Eiköhän tää tästä pikkuhiljaa sit ala sujua kun pääsen/joudun alkaa käyttää ranskaa oikeesti koko ajan. Se on kuitenkin aika pian edessä, koska maanantaina hyppään junaan kohti Douaita ja vihdoin nään mun isäntäperheen! Mutta nyt täytyy mennä nukkumaan että jaksan olla kunnon turisti huomenna ;)